sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Punelian melontareitti


Viime kesänä kävin melomassa aktiivisesti varsinkin Punelialla, joka on sijainnut lyhyen matkan päässä ja soveltunut kivaksi melontapaikaksi lyhykäisiin yhden illan taikka yön retkiin. Olen yöpynyt pienessä saaressa taivasalla ja Isosuntin laavulla, mikäli olen jäänyt yöpymään, ja olen kyllä tykännyt.

Punelian padolta pääsee lisäksi melomaan jokea pitkin Sakarajärveen, ja vielä sieltä lähtevää jokea pitkin etelämmäksi sellaisille pienille ja vähävetisille koskipaikoille. Itse olen mennyt Ollinkosken alas, mutta vähävetinen sekin oli, joten kajakilla sitä juuri ja juuri viitsi laskea.

Punelian melontareitti on oikeinkin kiva, lyhykäinen ja leppoisa reitti. Järven koluaa luonnollisesti nopeasti lävitse, varsinkin jos vertaa isompiin sisävesiin, mutta se on ollut tosi mukava paikka käydä, kun sitä on lähtenyt ensimmäisille retkilleen uudella kajakilla, säässä kuin säässä.


















maanantai 31. lokakuuta 2016

Lapin reissu, 19.-27.8.2016

Lähdettiin elokuussa miehekkeen kanssa Lappiin lomailemaan viikoksi. Mä olisin tietenkin hinkunut puhtaasti vaellusretkelle, mutta oli pakko tehdä jonkinlainen kompromissi. Varattiin siispä tukikohdaksi mökki Saariselältä, ja käytiin tekemässä lyhyitä päiväretkiä jalkaisin ja muutamana päivänä lisäksi melomassa vuokrakanootilla. Yhtenä päivänä ajettiin myös Norjaan Jäämeren rannalle ja siinä menikin koko päivä sitten ajellessa.

Eihän tämä retki lappikuumeeseen auttanut, pahensi vain vaellus- ja melontahinkuja. Viimeiseksi päiväksi olin suunnitellut, että pakenen metsään tai piiloudun sängyn alle, ja kun mieheke mut löytää, niin tartun pöydänjalkoihin ja ovenkarmeihin kiinni, kun se yrittää raahata mua autoon ja kotimatkalle. Surkein ja haikein mielin sitä kuitenkin lopulta sitten istui autossa ihan suosiolla.

Köpöttelimme Iisakkipään ja Kiilopään huipuille niin, että minä kannoin tavarat repussa, kun taas melkein musta apina kiskoi vetovaljaissansa tuota toista kaveria koko matkan ajan ylöspäin. Kävimme Kuusamossa Suurpetokeskuksessa katsomassa karhuja, susia (tai hybridejä, jos tarkkoja ollaan), ilveksiä ja kettuja. Urho Kekkosen kansallispuistossa teimme yhden päiväpatikan ja muualla päin muutaman. Melomassa käytiin Inarijärvellä ja Ukonjärvellä, enkä muistanutkaan, kuinka veemäistä kanootilla melominen on nyt, kun on tottunut sulavasti vetten päällä lipuvaan kajakkiin, jota saa ohjailla yksin. Yhtenä yönä revontuletkin tanssahtelivat taivaalla, kun jäätiin notskia polttelemaan ja sivistyneesti ryypiskelemään pihamaalle.

Heti ensimmäisenä mökkipäivänä sai nauraa, kun mieheke lukitsi meidät heti ensimmäisen puolen tunnin aikana Saariselän mökillä pihalle kämpästämme. Sitä joutui sitten tunnin ajomatkan päästä tulemaan joku avaamaan meille oven. Koko reissu oli täynnä häiriintynyttä ja sekopäistä sisäpiiriläppää, joten siirrytään suosiolla vain potretteihin, mitä napsittiin Lapista ja Norjasta. Sitä ennen kuitenkin on vielä pakko todeta, että kun toiset jätkät ostaa tyttöystävilleen kukkia, niin onneksi mun kundikaveri ostaa sentään lahjaksi puukon.

Tukikohta.



Pihamaa. Tuossa notskilla valmisteltiin vaikka mitä ruokaa ja kuunneltiin puron solinaa.

Puro oli varsinkin Manan suosikki koko pihamaassa.

Kaunispään huipulta. Ajettiin sinne ihan autolla. Joskus penskana vissiin viimeksi ollut samalla paikalla.


Urho Kekkosen kansallispuisto.


Iisakkipäällä.

Iisakkipäällä.

Pääsiäiskuru.




Kiilopäälle lyllertämässä.

Kiilopään huipulla.

Kiilopään huipulla.






Norjassa Jäämeren rannalla. Suosittelen sellaista paikkaa kuin Trollholmsund!

Porsanginvuonolla.






Manasta en tiedä, mutta mun olisi tehnyt mieli taikoa jostakin itselleni kajakki ja hypätä mereen.







Ukonjärvi.